Groovy-MOTION★

Tästä on näköjään tullu nyt vakiintunu tapa, että päivitetää kerralla monen päivän asiat. Sorry :( ~ ! Mut toisaalta ainaki on sitten enemmän lukemista kerralle ; DDD

Elikkäs tiistaina 13.7 oltiin kipeilemässä kotona alkupäivä, koska sitä edellisenä päivänä Laura joutu käymään hamppilääkärissä, ja sitten oli vähän kuumeilua, niin piti ottaa rauhassa. Tiistaina illalla tosin raahauduttiin Shibuyaan karaokeen, koska kotona oleminen alkoi käydä tylsistyttäväksi. (Alkuperänen suunnitelma oli mennä kattomaan Pokémon-leffa, mutta se osottautui liian hankalaks suunnitelmaks : CC angst!) Kaks tuntia jaksettiin päästää sulosointuja ilmoille, jonka jälkeen matka jatkui Koenjiin B-side:iin (siis meiä lemppari baari), jossa heitettiin tikkaa ja pelattiin korttia meiän kaiffareitten kans. : DD

Keskiviikkona 14.7 matkasimme Pokémon Centeriin, joka oli Hamamatsuchossa. Siitä on videoki tässä alempana. Ite odotin, et se ois ollu vähän jotain muutaki ku vaan törkee krääsäkeräytymä, mut oli se silti aika söpö :33 ! Mukaan tarttu vaik mitä söpöö juttuu, mut kerranki ne oli VAIN hyödyllisiä ostoksia! Hyvä me! : D Pakko vielä mainita, että sen Poké Centerin rakennuksen ulkopuolella oli joku pulujen karkotus menetelmä tms, joka oli törkeen korkee ja semmonen piipittävä ääni, joka oli aivan tuskaa. Tuntu, että korvat kuolee siihe paikkaa D: !

Oltiin jo aikasemmin sovittu, että Poké Centerin jälkeen mennään piknikille jonnekki puistoo, ja näin me myös tehtiin. Ei kyl ollu iha perinteinen piknik, koska mentiin kauppaan, ostettiin valmisruokaa ja ne lämmitti sen siel ja sit mentiin puistoon penkille syömään sitä : DDD Ei siis mitään perinteistä viltti+ruokakori- menetelmää : D Mut hyvää oli.

Piknikkeilyn jälkeen päätettiin olla ahkeria ja vaeltaa Tokyo Toweriin kuvaamaan. Matka ei ollu kaikkein miellyttävin, koska oli kuuma, laukut paino ja vähän väsytti jo siinä vaiheessa. Kuitenki hengissä selvittiin ja ku sai kahvia perille päästyä, niin tunnelma oli ku uus. Sit räpsittiin kuvia ja ihailtiin maisemia (tosin mult loppu kamerasta akku, koska idioottina en ollu muistanu tarkistaa sitä. Kui fail ?! -_______-" mut sain mä jonku 117 kuvaa otettuu..). Sit vaellettiin jossai päin Roppongia ja löydettiin hieman härö metroasema ja päästiin kotiin! (tästäkin video alempana : D)

Eilen eli torstaina 15.7 oltiin über ahkeria! Lähettiin vallottamaan semmosta vuorta Kamakuraan. Se on siis semmonen patikointimesta, missä on paljon eri temppelialuleita Japanin eri uskonnoille. Lauran kanssa ollaan jo kerran käyti tämä valloitus tekemässä, mutta Toki oli ensikertalainen. Välttämättä ei tuu ekana mieleen lähteä patikoimaan, kun tulee Tokioon, mutta me suosittelemme siellä käymistä! Se on todellaki näkemisen arvosta ja on tavallaan tosi rauhottavaa päästä luonnon keskelle, kun muuten on kauheessa ihmisvilinässä. Ja ei kannata pelästyä sitä, että se on patikointia. Onhan se vähä raskasta ja kyllä tulee hiki, mut jos me päästiin vuoren toiselta puolelta toiselle puolelle niin kyl pääsee muutkin. Siihen tosin kannattaa varata kunnolla aikaa jos sinne aikoo lähteä! Ja ei kannata laittaa parhaita kenkiä jalkaan, koska paikoittain se tie on pelkkää mutaa ja eteenpäin pääsee juurien muodostamia portaita pitkin : D Me melkeen tuskastuttiin ku oltiin tulemassa sielä alas ja muta meinas voittaa meiät. Mut esteet on luotu voitettaviks ; D ! Sitten oli kyllä maailman hehkein olo, ku oli ihan hikinen ja mutanen, mut meilläpäs oli suunnitelma: BIITSI! Ette voi uskoo kuinka ihanaa oli juosta vaan mereen sen patikoinnin jälkeen. Siel biitsillä kyl tuuli enemmän ku tarpeeks, mut ei se menoa haitannu. Toki ei merestä oikeen välittäny, mut minä ja Laura kyl hypittii aaloissa ku pikkulapset. Ja saatiin paljon kavereita, kun paikalliset miehet innostu länsimaalaisista bikinit päällä. Että ei välttämättä paras ratkasu, jos ahistaa, että ihmiset tulee juttelemaan ja kattelee : DDD

Biitseilyn jälkeen tuli pitkä väsymyksen varjostama kotimatka ja odotti vaa sitä, et pääsee kotiin ja suihkuun, kun hiekkaa oli niissäkin paikoissa mihin sitä ei välttämättä haluaisi.

Kotona meitä ootti ihana ylläri ku huomattiin, että oltiin itsekukin enemmän ja vähemmän keitetyn ravun värisiä. Varsinkin Lauran päivänväri oli iloisen punainen. Tokin olkapää tuki päivän värivalintaa ja mun selkä oli kans hieman hillitymmin mukana. : DD

Tähän samaan voisin kans kertoo teille Tokios matkustamisesta. Elikkäs meistä fiksuin tapa on hankkia PASMO-kortti, joka vastaa suomalaisten matkakorttia. Asemilla on semmosia automaatteja, jois siihen ladataan rahaa ja sit ku menee asemalle sisään, siinä on semmoset portit missä se pitää leimata, ja kun tulee asemalta ulos pitää leimata uudestaa, ja sit se ottaa siit rahaa sen mukaan kuinka pitkälle sä oot menny. (anteeks ehkä epäselkeä selitys, tästä pasmon latauksesta ja käytöstä tulee myöhemmin videoo, joka varmaa valasee vähä enemmän). Pointti oli, että tähän menee enemmän rahaa ku uskoiskaa! Oikeesti kannattaa ottaa huomioo tämä, kun laskee matkabudjettia. Me ei sitä niinkään otettu huomioo ja nyt huomaa, että todellakin ois pitäny. Suomessa (pääkaupunkiseudun liikenteessä), joutuu ostamaan yhen lipun, jolla saa matkustaa tietyn ajan, mut täällä pitää maksaa jokasesta matkasta erikseen, ja se on tietysti kalliimpaa. Sinänsä yllättävää, että tämmönen pieneltä tuntuva asia onkin niin iso rahareikä. Että ihan vain tiedoks : D

Mut nyt jotain kuvatuksia paikoista:

- Meille ku ei silleen ihan auennut, että miksi sillä oli viitta. Mietittiin tätä Lauran kanssa edelliselläki kerralla ku oltiin Kamakurassa. : DDD

- Ei ollu merivesi kauheen puhtosta. Siellä piti liikkua sen mukaan, missä oli ihmisiä, että ei joutunu lillumaan roskien ja merilevien seassa. Aijjai : C

- Lol. Äiti tietää, etten oo iha normaali lapsi ; DDDDDD

- Piknikkeilyä :33 onmon!

- Eihän me oltas turisteja eikä mitään, jos ei otettas kuvaa Pokémon Centerin seinästä : DDD!

Siinä oli teille pikkanen pläjäys kaikkea tapahtunutta. Toivottavasti, en unohtanut mitää kauhee tärkeetä. Toki ja Laura on tällä hetkellä Harajukussa, jonne mä en jaksanu lähtee, koska nukuttii vaa kuus tuntia :C (mä oon himonukkuja ja liia vähillä unilla oon vaa zombi). Illalla nähään meiä ruokakaupan myyjää, koska se pyys meitä hengaa sen kans : DDD SEMISTI randomia, mut tod.näk tulee vaa hauskaa ja kavereita ei voi koskaa olla liikaa. Mut silti vähä lolleropyllerö : D

- purkkipaprika